luovuus

Toukokuussa tapahtuu

Olen ollut hieman huono blogikirjoittaja, mutta päätin nyt terästäytyä toukokuussa avautuvien näyttelyiden myötä.

8.5. avautuu nimittäin Pirkanmaan muotoilu- ja taideteollisuusyhdistyksen 20-vuotis juhlanäyttely”KAARI”, jossa minulta on mukana teoskokonaisuus sormukset sarjasta “Metsä ihan vieressä”.
Näyttely on esillä Tampereella kulttuuritalo Laikussa.

Kuva Tina Jokitalo.
Kuva Tiina Pyykkinen

29.4. avautuu Taidekollektiivimme 10+1 kolmas näyttely Korpilahdella sijaitsevassa Höyrygalleriassa. Jatkamme vielä edellisvuoden teemalla ”Katoavaisuus”, mutta mukana on myös uusia, alkuvuodesta valmistuneita teoksia. Kannattaa siis käydä piipahtamassa paikan päällä, jos mahdollista.

Tässä hieman tarinaa omasta teoksestani, josta tulikin melko henkilökohtainen.

“Minä katoan.

Sukuni juuret ulottuvat Karjalaan. Isovanhempani ovat siirtolaisia, evakkoja, jotka aloittivat elämänsä Keski-Suomessa uudisrakentajina. Äitini syntyi Laukaaseen ja isäni Jyväskylään. Nämä juuret ovat aina olleet minulle merkitykselliset ja se on näkynyt elämässäni monin eri tavoin. Nyt minun sekä veljeni myötä ne kuitenkin häviävät.

Tästä korusta on tahattomasti syntynyt teos, jossa on viitteitä maasta ja sen menetyksestä. Siinä on ristin merkki kuvaamassa kyseisiä asioita ja samalla oman sukuhaarani päättymistä. Vaikka teos on tarinallisesti hyvin henkilökohtainen ja myös oman surun läpikäymistä, voi siitä löytää viitteitä myös yhteiskunnallisesti puhutteleviin asioihin kuten päihde- ja mielenterveysongelmat.
Vapaus tulkita on kuitenkin lopulta katsojan omissa kokemuksissa. Kenties joku näkee teoksessa myös ripauksen huumoria.

Lähikuva teoksesta.

“End of story” on myös kunniaosoitus primitiiviselle korutaiteelle, josta olen lapsesta asti ollut kiinnostunut. Erilaiset kulttuurit ja vähemmistöt ovat lähellä sydäntäni. Korun muotokieli on rakentunut vahvasti korkeista muodostuneen ristin ympärille. Näen teoksen itse myös eräänlaisena kilpenä, puku- ja heimokoruna, jolla osoitetaan mm. oma asema yhteisössä tai korostetaan omaa identiteettiä.

Koruteos on täysin käsityönä valmistettu. Materiaalit ovat kierrätysmateriaaleja, jotka olen saanut lahjoituksena. Tässä teoksessa kulminoituu niin eettiset kuin ekologiset arvoni, jotka ohjaavat työskentelyäni vahvasti tällä hetkellä.”

Alkuperäinen kuva Saija Lehtonen.

VERKKOKAUPPA AVATTU!!!

Tervetuloa tutustumaan verkkokauppaani!

Tänään on se päivä, kun yksi haaveistani toteutuu. Nimittäin oma verkkokauppa!

Olen pyöritellyt tätä asiaa mielessäni lähes pari vuotta, tutkinut erilaisia vaihtoehtoja ja pohtinut mitä kaikkea sen eteen pitäisi tehdä ja ennenkaikkea millaisella volyymilla sitä haluan tehdä. Asiat ovat loksahtaneet paikoilleen oikeastaan vähän itsestään ja kun kaupppa on nyt vihdoin julkaistu, olen yhtä aikaa onnellinen ja helpottunut.

Toivottavasti tämä kauppa palvelee niin teitä vuosien varrella kanssakulkeneita ihmisiä kuin uusia tuttavuuksia, jotka olette inspiroituneet minun visuaalisesta maailmastani. Se on aina ollut ja tulee myös aina olemaan hieman valtavirrasta poikkeavaa, rouheaa, yksilöllistä, ajatonta sekä yhä enemmän myös ekologista ja kotimaisia arvoja esille tuovaa taidekäsityötä.

Tämän projektin myötä olen löytänyt uudelleen nuoruuden aikaisen harrastukseni; valokuvauksen. Olen myös oppinut ja opiskellut kuvankäsittelyä. Ja nörtteilyä, mikä ei ole omaa vahvuusaluettani, mutta kiinnostaa senverran, että haluan ehdottomasti oppia lisää.

Lopuksi; syy miksi valitsin jokaiselle lähetykselle kiinteän postimaksun (5,90€), on yksinkertaisesti seurantakoodi. Näin voimme molemmat seurata miten paketti liikkuu.

Uniikisti Anu

Tervetuloa uusille nettisivuilleni!

Blogin kirjoittaminen on minulle melko uutta; ehkä myös hieman vierasta, mutta otan sen nyt uutena haasteena vastaan.
Olen toiminut koruseppänä ja taidekäsityöläisenä ammattimaisesti vuodesta 2002 alkaen. Vuosiin mahtuu paljon ja kahteen viime vuoteen oikeastaan eniten. Siitä kerron teille nyt.
Miten Hopeasiipi muuttui Uniikisti Anu.

Kolme vuotta sitten tapahtui paljon ikäviä asioita.
Vuonna 2017 työhuoneelleni murtauduttiin. Samana vuonna; syksyllä 2017, sain tietää, että isäni syöpä, jota hän oli siihen mennessä sairastanut jo kolme vuotta, oli levinnyt niin luustoon kuin imusolmukkeisiin. Kaiken tämä lisäksi opiskelin työn ohessa toisella paikkakunnalla, kuntoilin todella kurinalaisesti ja oikeastaan vain suoritin elämää.
Stoppi tapahtui vuoden 2019 alusta. Ainakin näin jälkikäteen pohtien. Se kulminoitui 4.11.2019, jolloin isäni pääsi (vihdoin) pois kivuistaan. Saattohoitoviikko oli elämäni tärkein, rankin, surullisin, avaavin ja herättävin kokemus. Olen ylpeä siitä, että sain hyvästellä ja olla läsnä koko tuon viikon. Se kaikki mitä kuolemasta seurasi onkin sitten ihan oma tarina. Kerron siitä joskus kun tapaamme.
Mutta yhteenvetona voin todeta, että kaikki nämä tapahtumat ovat ajaneet ; ja jopa johdattaneet, minua totaalisesti uuteen suuntaan.

Ensimmäinen askel oli se, kun ystäväni, graafinen suunnittelija Teppo Jäntti loi minulle kokonaan uuden ilmeen. Hän suunnitteli yhden tapaamisen sekä muutamien sähköpostikeskustelujen pohjalta aivan käsittämättömän upean logon, jota voin ylpeä katsoa ja seistä sen takana. Logo näyttäytyy niin näillä sivuillani, käyntikortissa, roll upissa ja kaikkialla missä sitä on tarpeellista käyttää.
“UNIIKISTI ANU”; siihen kiteytyy kaikki. Tuntuu, että olen hänelle enemmän velkaa kuin miten sen voi rahassa mitata.

Toinen merkkittävä asia on nämä uudet sivuni. Olen ylpeä siitä, että ympärilläni on osaavia, luovia ja ammattitaitoisia ihmisiä. Nettisivut syntyi lukioaikaisen ystäväni, tekstiilialan artesaani ja emo Popper- tuotemerkin takana, Anu Rinkisen käsien kautta. Yhteistyö sujui Anun kanssa luontevasti. Oli helppoa puhua ihmiselle, joka näki asioita monen vuoden käsityöyrittämisen kautta.

Tästä on hyvä jatkaa. Tervetuloa mukaan mun blogimaailmaan!

Kuva: Laura Tammisto/Studio Torkkelin