opetuspuuhia

Teen aina silloin tällöin opetustöitä ja kurssit ovat pääsääntöisesti keskittyneet korutaiteeseen. On mielenkiintoista ja hieman jännittävääkin aloittaa uusi kurssi, koska oppilaiden keskinäinen dynamiikka ja ylipäätään innostus aiheeseen on aina erilainen. Vaikka kuinka kirjallisesti avaat teemaa, niin se voidaan tulkita juuri niin monin eri tavoin kuin on meitä oppijoita.

Koska tämän vuoden ryhmä oli senverran poikkeuksellinen ja itseäni inspiroiva, päätin nyt hieman esitellä millaisia teoksia minun opetuksessa syntyy. Tämä ryhmä on myös ”syynä”, että aloin edellisessä blogikirjoituksessa mainittuja kursseja ylipäätään suunnitella 🙂

Kurssin aiheena oli ”Omakuva – koru viestinnän välineenä”.

Materiaalit olivat vapaat. Painotus oli sisällössä, mittakaavassa ja itse työprosessissa. Kurssilla opeteltiin myös kuvansiirtoa ja emalointia, joita sai halutessaan käyttää valmiissa teoksessa.  Omakuva on aiheena hyvin henkilökohtainen ja itse prosessi voi herättää erilaisia tunteita ja pohdintoja. On lupa liikuttua ja itkeä, on lupa myös sanoa ääneen; ”kuka minä oikeastaan olen?” ja millä tavoin sen voisin ilmaista. On lupa rönsyillä, hiipiä hiljaa ja kuunnella; olla oma itsensä. Ja kun ryhmähenki oli ihan käsittämättömän avoin, kannustava, keskusteleva ja ennenkaikkea heittäytyvä ja rohkea, niin lopputulos oli jotakin häkellyttävää. Olen todella ylpeä jokaisesta teoksesta ja tavasta miten ennakkoluulottomasti tehtävää lähestyttiin. Ja parasta oli tietenkin se, että myös minäkin opettajana sain uusia vinkkejä omaan työskentelyyni. Oppia ikä kaikki!

Laitan tähän nyt kuvakoosteen muutamista teoksista. Ne ovat enemmän kuin koruja, ne ovat pala jokaisen omaa minuutta, joten tarkastellaan niitä sillä kunnioituksella, jota ne vaativat. Kiitos.

 

Näissä teoksissa on käytetty sekä kuvansiirtoa että emalointia osana korua.

Korua voi kantaa monin tavoin. Tähän yhdistyi myös pienet kellot eli liikkuessa siitä kuuluu ääni.

   

Koruteos on myös eräänlainen veistos, objekti. Korun voi laittaa seinälle tai pöydälle ja sitä voi vain katsoa. Korussa voi olla myös kaksi osaa/tarinaa (keskimmäinen kuva; on alku ja loppu). Viimeisenä kurssipäivänä korut kuvattiin ja halutessaan sai itse olla mallina. Valokuvan kautta sisällöstä tulee vieläkin tarinallisempi.

      

Koruun liittyy aina jotain henkilökohtaista. Myös jotain arvaamatonta ja piilossa olevaa. Se voi olla myös muunneltava.

Ja sanat! ”Niin totta kuin satua”. Satu isolla vai pienellä?! 😉

Tämä kurssi oli ihan totta. Ottakaa yhteyttä, jos oma räätälöity kurssi kiinnostaa. Mietitään yhdessä miten sen palvelee niin sinua kuin minua!